”Varmaan sitte että siellä on liikaa jotain hälinää tai jotain..”:neuropsykiatrisia piirteitä omaavien peruskoululaisten kokemuksia oppimisympäristöstään

Tiivistelmä. Tutkimustehtävän tarkoituksena oli kuvata neuropsykiatrisia piirteitä tai diagnooseja omaavien oppilaiden kokemuksia oppimisympäristöstään. Mitä asioita ja merkityksiä oppilaat kuvailevat, sekä mitä seikkoja he mahdollisesti kokevat oppimista estäviksi tai edistäviksi tekijöiksi. Tutkimuksen metodina on fenomenologian hermeneuttinen suuntaus. Fenomenologian tarkoituksena tässä tutkimuksessa on pyrkiä kuvaamaan kokemuksia, sekä mahdollisesti erilaisia tapoja kokea oppimisympäristössä esiintyviä seikkoja. Neuropsykiatrisia piirteitä tunnistetaan yhä paremmin, mikä merkitsee, että näiden oppilaiden erityispiirteitä huomioidaan myös opetuksessa ja oppimisympäristön muokkaamisessa enemmän. Haastateltavilla esiintyi ADHD ja/tai autisminkirjon piirteitä sekä lieviä oppimisvaikeuksia. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään joitakin määritelmiä neuropsykiatrisista oireistoista sekä oppimisympäristöistä. Aineistonkeruu tapahtui yksilöhaastatteluina teemahaastattelun avulla. Haastatteluihin osallistui viisi oppilasta, joista neljä vastasi sähköisen lomakkeen välityksellä etäopetuksen aikana esitettyihin lisäkysymyksiin. Haastateltavia sain esittelemällä tutkimusaihettani neuropsykiatristen lasten vanhempien vertaistukiryhmässä, aiemman vertaiskontaktin kautta, sekä yksi haastateltava erään koulun opettajan välityksellä. Vanhemmat ilmoittivat lapsen suostumuksesta yksityisesti. Opettajan välityksellä sovittu haastattelu toteutettiin oppilaan kouluympäristössä. Aineiston analyysi ja tulosten tulkinta tapahtui laadullisen tutkimuksen sisällönanalyysin avulla. Muutamissa haastatteluissa korostui kavereiden ja sosiaalisten suhteiden merkitys tärkeimpänä tekijänä yleisessä viihtyvyydessä. Toisaalta muutaman oppilaan kokemuksissa toiset oppilaat tai ympäristön ärsykkeet ja häiritsevyys olivat myös viihtyvyyttä eniten laskeva tekijä. Haastatteluissa ja analyysivaiheessa ei tullut selkeästi uusia teoreettisia löydöksiä, vaan pikemminkin aiemmat teoriat ja tutkimustieto vahvistuivat. Neuropsykiatrisiin oireistoihin yhdistettäviä seikkoja olivat oppilaiden kuvaamat tilanteet kokemistaan häiriöistä, sekä keskittymistä ja viihtyvyyttä tyypillisesti alentavista tekijöistä. Haastattelutilanteissa ilmeni lisäksi ADHD:hen ja autismikirjoon liittyviä ominaisia piirteitä. Oppilaiden vastaukset kuvasivat paljolti tunnelmia tai tilanteita. Fyysistä oppimisympäristöä, esimerkiksi tiloja tai pihaa kuvaavia vastauksia sain pääosin tarkentavien lisäkysymysten avulla. Teini-ikäisten poikien viihtymättömyys oli sidoksissa oppiaineisiin, ei niinkään tilaratkaisuihin. Etäopetuksen aikana hankalaksi koettiin muun muassa tehtävien määrä ja uudet sovellukset. Positiivisiksi asioiksi jotkut kokivat myös joustavan aikataulutuksen sekä häiriöttömän työskentelyn